tuu jo

Oli kaunis ilta ruttopuistossa mistä me edes puhuttiin en tiedä ehkä kaikesta
peniskateudesta ja muustakin kai
Platonista merkonomeista Bukosta kyseenalaistamisesta
ja sillä jätkällä oli samanlainen hymy kun Bodsonilla kun olet tehnyt jotakin pahaa
kun se haastoi puhumaan
ja se keskustelu oli meidän välinen vaikka joku muu olisikin puhunut

älkää jaksako tapella
sumutetta lärviin lähetään etsimään jostain tupakkaa
ja O saikin kaksikymmentä

Imuroinu koko päivän jokaisen nurkan jokaisen hiukkasen
vaihtanut lakanat pyyhkinyt pölyt valokuvista
joita minulla oli yksi
minulla on vanhoja tulitikkuaskeja
joista ei saa enää revittyä tulta mutta ne ovat kauniita
ja minulla on kolmetoista kirjaa joita en välittäisi säilyttää jotka tungin muiden kirjojen taakse koska en tiedä mihin ne laittaisin

On ikävä sitä että on tekemistä aamukahdeksasta iltakymmeneen, jos haluat
on ikävä sitä että on joku jonka kanssa ajaa ratikalla

tule pian
mennäänkö yhdessä pariisiin

plää

kestää tottua siihen että en voi POHTIA, ei ole aikaa eikä hiljaisuutta sekunniksikaan

täällä en ole vain minä 

täällä on minä ja kuusi muuta

kaikessa on kääntöpuoli !

pojat osti mulle paljonpaljon kaljaa ja siideriä ja karkkipussin koska ne halus että oon päissään

pidin humalapäiväkirjaa (pitää sitte näyttää) mutta piti lähteä ku alko "terapiassa"

oon nälkäsempi ku yleensä ja kaikki on sekavaa

kääntöraide

Mennäänkö kääntöraiteelle

Saako sinne mennä

Ei

Ootko käyny siellä

Oon, ehkä kolmesti. Pienenä näin siitä painajaisia, siellä sammuu valot. Pelottavaa.

Joo käydään vaan. Mitä jos tulee joku.

Eikä tule.

Kääntöraiteella asuu pieniä miehiä, sellasia niinku seitsemän kääpiötä tai Jalin suklaatehtaan humppalumpat tai mitä näitä nyt on. Ne rakentaa ja korjaa metroja ja se on niiden koko elämä eikä ne ikinä kuole.

Oon apina, hyppään kaiteelle.

Miksei valot sammukaan, hei oon aina halunnu tehä noin mutten oo ikinä tehny, mut mä kävelen tätä ees taas ja laulan! Osaatko muuten tehä kaheksikkoa?!

Mitä kaheksikkoa?

Näin! 

Hei joo!

(joku laittaa avaimen lukkoon, avaa oven. Mutta se ei olekaan humppalumppa vaan iso kalju mies!)

Mitäs mitäs ne tytöt täällä tekee?

(pelokkaat katseet toisiinsa, nykivä silmäkulma, jäykistyneet kropat)

No tota... Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin me vaan haluttiin tulla kattoon millasta täällä on..(hyvä vastaus)

Ei täällä nyt mitään ihmeellistä oo.

Me oltiin äsken aika noloja. Lapsellista hyppiä ja tehä jotaki kaheksikkoja. Lähetkö kattoon kanavaa?

bella luna

Älä puhu mulle.
Libyassa on vitun huono tilanne
vastapäätä istui mies kokomustissa vaatteissa kokomustissa päässä sillä oli aurinkolasit, sisällä, talvella metrossa se istui, istui vaan ja sen kännykkä soi kädessä eikä se vastannut. Se oli sellainen vanha, yksiääninen soittoääni. Vaan istui enkä tiedä mihin se katsoi ehkä kännykkään. aurinkolasit. Ja mustien puvunhousujen lahkeesta pilkotti
kirkkaan siniset sukat.

Rakkaat
meitä on sanottu levottomiksi.
Että emme ole kuten muut.
Ehkä se on tämä sukupolvi,
ehkä se on tämä raskas keveys,
sietämätön keveys
ja sietämätön raskaus,
sietämätön intohimo,
ehkä se on tämä levottomuus meissä kaikissa. 
Ei ikinä pitäisi kysyä mistä on vanhempainilloissa puhuttu.

Kun mulla alkoi vitutus älä edes kysy miksi vituttaa liikaa, menin olohuoneeseen laitoin Bella lunan päälle ja otin bongot syliin ja istuin siinä lattialla rummuttamassa biisiin uudestaan uudestaan. Siinä menee transsiin. Kädet lyö tahtiin ne vaan lyö ja jossakin vaiheessa havahdut ja tajunta menee erilaiseksi ja mietit vaan että oliko tuo todella minun käteni joka heilahtaa tuossa edessä ja mietit että tuntuuko kämmenen rumpuun osuminen todella tältä melkein kuin sitä ei tuntisi tai sen tuntee joku muu tai sitä ei olisikaan tapahtunut kuvittelet vain menet transsiin ja jos joku sinut siitä keskeyttää se on sama kuin keskeyttäisi unissakävelijän sitä raivostuu ja huutaa niin lujaa niin lujaa että pian ei voi tehdä muuta kuin istua ja painaa kädet ohimolle eikä voi ajatella muuta kuin vittu. Ja anteeksi, en minä oikeasti ole noin vihainen, tai olen, haista vittu. Ja sitten laitetaan viulumusaa että ei ärsyttäisi vaikka ei se siihen auta. Se on kai joku refleksi. Joku aina yskäisee kun nauhotetaan. Kai sitä haluaa tunnistaa itsensä jostakin.  

lähdetään jonnekki

Söin toffeevanukasta ja nyyhkytin kun Luke tuli anomaan Lorelaita karkaamaan Marylandiin Las Vegasiin tai mökkiin jonnekkin ja sanoi että elämäni ei ole todellista ilman sinua, mennään koputtelemaan laivojen oviin yhdessä. Nyyhkytin en minä nyyhkytä sellaisille, tai en tiedä. Tällä hiihtolomalla nyyhkytin. Toffeevanukkaalla on toisinaan sellainen vaikutus ihmiseen. 

Lähden kohta ehtimään mustalehtistä valokuva-albumia ja ostamaan kyniä. Lil O tekee porkkanaraastetta tehosekoittimessa ja serkku tulee tänne illalla mitään ei tapahdu, voisin vaikka poiketa Ateneumissa pitkästä aikaa tänään. Ulkona on kylmä on pakko kuivata hiukset kuivata kunnolla hiukset menevät sähköön ja lähtevät leijailemaan jos niitä harjaa täytyy olla harjaamatta kai. Talvi tekee ilman sähköiseksi ja kuivan kylmäkäksi. Kolme päivää tehdä kaikki mitä olisin voinut tehdä yhdeksässä mutta en tehnyt.

Lähdetään Pariisiin valokuvaamaan lähdetään laivalle ja nukahdetaan ankealle kokolattiamatolle lähdetään viroon ja ostetaan sellaisia kyynärvarren pituisia savukkeita minä näin sellaisia joskus aivan pienenä en minä tiedä onko niitä edes oikeasti olemassa. Mutta muistan historialliset pastellisävyin maalatut pikaruokalat ja muistan pienen junan joka kulki läpi kaupungin mennään siihen ja ollaan myötähäpeää herättäviä turisteja olkihattuinemme ja viattomine hymyinemme vaikka emmehän me sellaisia ole emme lainkaan! Tai mennään Espanjaan ja maalataan vesiväreillä maisemakuvia kallioilla vaikka ei osattaisikaan tai mennään Turkuun ja kilistetään ’mattia Turunlinnan onkaloissa ja nauretaan ohikulkijoiden iloksi. Kohta ei ole enää liian kylmä tai voimmehan me aina hankkia villapaidat ja lähteä nyt heti. Tule takaisin tänne niin mennään.

legopeli

viikko sitten loppui puheaika ja toissapäivänä viestit. siksi en oo oikeen voinut viestitellä kuulumisia.


Oon nyt äitillä. Se on tehny syntiä ja ottanut pari omaa vapaapäivää töistä siivotakseen tän hullunmyllyn, kun viikonloppuna tulee sukulaisia. Ei oo bensaa, puuroa kyllä. Ei maitoa kahviin. Onneksi oli vaan se yks aamu, ku sain nostalgisen aamuherätyksen, se aamu josta kerroinki. Nukuin toissayön parvella kolmen sisaruksen vieressä. Eilen otin viiden tunnin päikkärit joten se yöuni oli vähän hakusessa. Mun päiväkirjat ja kameran putkisuojukset on hukassa. Kävelin eilen koiran kans kolmen vartin matkan koululle pikkusiskoa vastaan. Se oli kuitenki saanut jostain kyydin ja pimpotteli täällä yksin ovikelloja. Kaikki on niinku ennenki.


Tavote hiihdolle vkon aikana: 100 km
Hiihdettyjä kilometrejä:          0 km

Mulla on samanlaiset kädet ku äitillä.

ne vahvat valoisat

Pysyttäisiinkö nyt vaikka hetki ihan paikoillaan.

Älä katso minua tänään on huono päivä, saatan purra.

Pieni kylmä viima saattaa kääntää kaaren alaspäin ja väsymyksen uneksi lämpöisen untuvaisen peiton alla en mieti onko se sen arvoista. Ei elämässä ole sellaisia vaihtoehtoja, ne ovat toisaalla. Siinä mielessä ymmärrän.

Älä katso minua tänään
Tänään en ole nättiin päin kääntyneenä
enkä hymyile kuin muutamille
kyllä minä sinullekin hymyilisin

Mutta en halua että jonakin päivänä meille kerrotaan

”nyt teidät haudataan, hetki on tullut”
Muistatko?

Haluaisin ottaa sinusta sellaisen kuvan jossa silmäsi näkyvät ja silmäsi ovat

kuten silmäsi ovat vahvat valoisat

Valoa

valoa

Minä muistan syksyn kun oli vielä kesä

mutta sinut muistan paremmin

talvella, ystävyys on ollut eniten

Talvella

Kaikki tarvitsevat jonkinlaista valoa pimeään

Ota kädet pois silmiltä

tämä oli vain ajatus junasta

hei vaan. tulin vaan kertomaan että tänään kun olin junassa, tulit jotenkin mieleen ja sitten yritin napata ajatuksen. yritin kirjottaa sen mutta juna kerkes pysähtyä, olen kyllä nopea kirjottaan mutta sillon tuli kiire joten se meni kai jotenkin näin

ystävä joka räiskyy ja herisee äänestä, kahvikuppi käsissään näyttää kuin puristaisi mutta piteleekin vaan hellästi, katse seesteisenä käsissä jotain mitä kai rakastaa

insinöörien ja karhujen ja kahvilamiesten ja kaikkien tummien kaikkien tummien oletko muuten huomannut että kaikki tummat
minusta se on ihanaa, se on kai ne seesteiset silmät joita susta yritetään ratkaista mutta kukaan mies ei oo vielä ollut tarpeeksi, tai sitten ne rakastaa sitä että vihdoinkaan niiden ei tarvitse ratkaista, et pyydä niitä ratkaisemaan koska ei ne pidä sellaisesta ja et tarvitse ketään ratkaisemaan
niissä on niin paljon

helmikuu nousee kylkeä pitkin silmiin, suulle, nenä punastuu

Noniin. Istuskelenpas tässä sohvalla, joka on vielä petiksi pedattu. Yritin eilen kovasti siivota ja rikoin pesukoneen, oli pakko sitten luovuttaa. Elektroniikalla on ilmiselvästi mulle jotain kalavelkoja (ihan sama). Telkkarista tulee Coldplayn Violet Hill, meillä loppuu kohta suodatinpaperit. Heräsin seitsemän tuntia myöhässä, tiskasin kissamukin koska juuri sen halusin, juon nyt yksinäni kahvia. Juon nyt yksinäni kahvia. Chris Martin kaatuu lumelle, komea mies (ihan sama). Oivalsin eilen yöllä jotain. Menin seitsemän tuntia myöhässä nukkumaan, joten ihmekö tuo. (kirjoitinkohan ylös).

en jaksa nyt kirjoittaa menen.

siivistä

Aamulla lattialla kaikki ne sukat paidat housut mitkä ikinä eivät edes kaipaa omistajaansa. Pölynimuriksi luulen sitä jonka päällä patja oli, minkä päällä minä nukuin, varma en voi olla. Joskus äsken tunteja sitten heräsin tuijotin röpelöiseen kovannäköiseen kattoon ja etsin rypyistä kuvioita yhtäkään en löytänyt.

Oli aika vittuuntunu olo. Ei surettanut, pelotti enemmänkin, pelkäämistä halveksun itsessäni. En minä tiedä yhtään mitä tästä tulee. Mun siivet ovat nyt vähän vinksallaan, liian pikkuiset lentämiseen, häpeävät. Hassua, me ollaan molemmat enkeleitä, tiesitkö. Ehkä vähän eri määritteillä, mutta ollaan me molemmat. Taas yksi asia listaan; kummalliset oudot käsittämättömät yhtenevyydet tähtitytöt isät yksinäisyyden tarve elämisen muoto; juopuneet runot. Ei puhelin ole vihollinen mutta siihen ei silti vastata jos ollaan unessa. Kaipasin sinua W eilen ja niinku mä oon sanonut nyt ja kerran ja aikasemmin aika monta kertaa, sinä olet tärkeä ja on olemassa kestäviä solmuja sellaisia yhteisymmärryksestä sidottuja mutta joka kerta kun niitä solmuja rukataan ne löystyvät vähän, joka kerta kun menee päivä jolloin voisi nähdä mutta ei nähdä ne löystyvät hivenesti, mutta musta kivi kestää suutelemista, tuhannet sanat ovat turhia eikä siirtyminen loppujen lopuksi vaadi paljoa paskaakaan, pinnalla. Siinäpäs tuli hassu järkevä järjetön lause, kuusikymmentä kahdeksan ja puoli sanaa pitkä.  

Lähtiessä ripustin siivet takaisin seinälle. Peitin niihin tuherretun kirkkoveneen mustalla sydämellä, siitä tuli jotenkin epäsymmetrinen, väri ei tartu helposti niin hepeneiseen pintaan. Ajattelin käydä ostamassa sen peitoksi kahden euron supermies-tarran, niin että ainakin pintapuoli olisi kunnossa. 

Siipivertaukset on paskoja korneja ja siksi tämä ei ole vertaus. Tai no on se vähän.

S

Määrittelemätön

Kahvia rakastan koska se on kaunista. Koska se menee joskus käheäksi ja kuulaaksi ja kuristavaksi ja pähkinäiseksi samaan aikaan. Koska se väräjää onnellisuudesta, siksi. Täydellisen mustan tumman ruskean kultaista. Se istuu suuhun ja luiskahtaa kaulan viereltä mahanpohjaan lämmittämään nopeammin kuin häkä. Jos katsoo tarkkaan sille voi kuvitella näön. Kahvi alkaa vaaleta pidentyä harmahtua maidostua. Talossa ei ollut tipan tippaa, purun purua, haamun haamua.
          Johtunee enkeleihin uskomattomuudesta.

Nipistin kuvan ja filosofi (U) meni hämilleen, hieman. Yritti edessä istua normaalisti, oli ehkä imarreltukin. Viittasin ensin vastasin niin että vaikuttaisin fiksulta, silloin ei voi sanoa ei, eihän. Elämä ei suju niin. Hän istui siinä, vilkutti, viuhautti kättään kuten hän niin usein tekee, sama paita kuin edellisenä päivänä, siinä ehkä se karisma; määrittelemätön.

Paina nappia
valkoisessa huoneessa valkoisessa valossa
palkaksi saat lakritsipussin
ja ilmaista alkoholia

puhummeko me
jalkaudummeko me
raportoi jokainen pieni kohta
hiekkalaatikon reunalla istuen

ARVOSTAN MIELIHYVÄÄ, ARVOSTAN UNTA

S

let's pretend it never happened

Eilen tulin kotiin yhdentoista jälkeen ja naapurinmuija oli lapioimassa lunta C-rapun edestä, pimeässä. Usein hän seisoo ulkona röökillä vaikka kämpissä on parvekkeetkin, odottamassa että joku kulkee ohi ja vaihtaa pari sanaa, edes säästä. Tiedätkö, en halua päätyä yksinäiseksi. Ei haittaa olla yksin, hetken, ei haittaa vaikken ikinä menisi naimisiin (ikä on vain numero mutta sormus sormessa on aina sormus sormessa), mutta yksinäinen en halua olla. Vanhetaan yhdessä.

Eilen R:ssä oli taiteilija oikea taiteilija, oli nöyrä niin kuin kai kuuluukin. Vieressä kaksi ilmapallorintaista tyttöä istui jalat ristissä kestohymyt liimattuina kasvoille kuin seuralaiset, vilkuilivat välillä pöytäämme koska puhumme narulla, olimme laittomia neljän lusikan voimin. Toinen heistä moikkasi minua vessassa, sanoin hei ja hymyilin niin kuin vain yllättyneenä hymyillään. Se tarjoilija joka ei ollut eilen tarjoilija jutteli kun haitte kahvia. Oli turhautunut olo, oli vittuuntunut olo, vaikka kaiken kaikkiaan, loppujen lopuksi, halusin tai en, te saatte minut aina hymyilemään.

Kaadoin appelsiinimehut päälleni äsken. Joku ei uskonut sattumiin, no en minä appelsiinimehusta erityisemmin pidäkään. Nyt lattialla on kasa talouspaperia ja toisen villapaita on pesussa. Kun tulin hetki sitten kotiin, liukuportaisiin oli kiinnitetty tarra ”let’s pretend it never happened”. Okei.   

S

rakkaus on kakkosesta

S, anteeks siirappinen aloitus, mutta minä rakastan sinua. Minä rakastan myös monia muita.Rakastan tietysti perhettä ja sukulaisia, monia läheisiä. O:ta ja K:ta ja niitä toisia alkukirjaimia, jotka asuvat Oulaisissa. En oo vielä kertonut sulle, mutta rakastan myös erästä miestä, B:tä. Kerroin sen hänelle ja hän kertoi sen minulle. Sanoin, että monesti on tehnyt mieli huutaa hänelle että "sano nyt perkele että rakastat mua". Ei hän ollut ikinä uskaltanut, ja oli se kovin vaikeaa mullekkin.En ollut ymmärtänyt (tai halunnut ymmärtää), että rakastaisin häntä, miestä. Miehiä pitää rakastaa jotenkin eri tavalla. Pitääkö? Entäs jos rakastan montaa ystävää yhtä aikaa, miksen voi rakastaa montaa miestä yhtä aikaa? Eihän kenenkään välillä oleva rakkaus oo verrattavissa?

Nyt loppu lässytys. Mun tietokone hurisee. B sanoi, että se pitäis imuroida joka viikko. Puoli vuotta se on mulla ollut, enkä kertaakaan oo imuroinut.  Sain mun kameran takas pohjanmaalta ja heti tuli W:mäisempi olo. Raksamiehet palasi kämpille, ne huomas ne kadonneet kaljat mutta esitin nukkuvaa. Hain sitruunasorbettia pakkasesta ja nyt kuulen kuinka se sulaa tossa mun vieressä. Yksinolo pelottaa. Miksi siis olla yksin? Voisin esittää olevani vahva ja itsenäinen mutta huijaisin itteäni. Tietyltä kantilta se on kai surullista. Onko rakkautta joka loppuisi onnellisesti? Mietin kauan julkaisenko tätä. Rakkaudesta pitäisi puhua niin varovasti(?) (toim.huom.otsikko)

Kellon värähdyksessä

Istun K6:n edessä, nukun väliaikaisesti K2:lla, historiani K10:llä ja muilla mainitsemattomilla K:illa sekä hajanaisilla kirjaimilla joista yksi on W. En tiedä mitä te teette siellä ilman minua mutta minulla on ihan hyvä olla. Kädessäni on kaksi nallekarhua, punainen paita vihreä paita ja tapasin kaksi pelleä, punainen nenä ja banjo. Tähän alkaa väsymään hieman, kipua on minimaalisesti. Opiskelija on suloinen, sänki, varovaiset tarkat kädet, valkoiset vaatteet kuten yhdellä enkeleistäsi, kiusoitteleva merkitys. Äsken se tuli hakemaan minut täältä hetkeksi.

Niin, ikä tuli minuun. Kellon värähdyksessä yhdessä sekunnissa yhdessä tärähdyksessä pienessä hetkessä vanhenin vuoden. Eilen katsottiin kun hyvä mies puhui, melkein pyhän oloinen mies, nenääkin ihailtiin. Ei pitäisi kiinnittää liikaa huomiota nenään, niin harvoilla se on ylevä tai edes suloinen. Ranskalaiset ja intialaiset jakavat mielipiteitä, suomalaisista puhutaan harvoin ja jos puhutaan, puhutaan nykeröin. Nenä kertoo mitä huonoa olet perinyt vanhemmiltasi. Näkyy se muuallakin, muttei yhtä julmasti.

Tänään haluaisin nähdä monia mutta en näe. Näen tulkitsijaa, lapsenvahtia ja insinööriä, kaikki rakkaita sen on riitettävä. Ehkä huomenna sitten. Tässä kolkohkossa paikassa on paljon Muumeja seinillä, niiltä ei voi välttyä. En haluaisikaan, mutta silti en ymmärrä mitä ne tekevät seinillä. 

S

hänellä on kaksi ikää

S makoilee tuossa sängyllä pitkät jalkansa kohti kattoa puoliksi sängyllä, nauraa hekottaa eikä kukaan naura hekota kuin hän

siitä on tunteja yksi ja minuutteja 26, kun hän täytti vuoden lisää. vuosia tuli plakkariin xx, en aio kertoa paljonko, koska ette uskoisi. ette uskoisi jos näkisitte, ette vaikka kuulisitte. etenkään jos kuulisitte.

Kirjoitin nyt teille mutta tästä lähtien kirjoitan hänelle, tuolle pitkäkoipiselle ketulle.

hyvää syntymäpäivää, rakas