Määrittelemätön

Kahvia rakastan koska se on kaunista. Koska se menee joskus käheäksi ja kuulaaksi ja kuristavaksi ja pähkinäiseksi samaan aikaan. Koska se väräjää onnellisuudesta, siksi. Täydellisen mustan tumman ruskean kultaista. Se istuu suuhun ja luiskahtaa kaulan viereltä mahanpohjaan lämmittämään nopeammin kuin häkä. Jos katsoo tarkkaan sille voi kuvitella näön. Kahvi alkaa vaaleta pidentyä harmahtua maidostua. Talossa ei ollut tipan tippaa, purun purua, haamun haamua.
          Johtunee enkeleihin uskomattomuudesta.

Nipistin kuvan ja filosofi (U) meni hämilleen, hieman. Yritti edessä istua normaalisti, oli ehkä imarreltukin. Viittasin ensin vastasin niin että vaikuttaisin fiksulta, silloin ei voi sanoa ei, eihän. Elämä ei suju niin. Hän istui siinä, vilkutti, viuhautti kättään kuten hän niin usein tekee, sama paita kuin edellisenä päivänä, siinä ehkä se karisma; määrittelemätön.

Paina nappia
valkoisessa huoneessa valkoisessa valossa
palkaksi saat lakritsipussin
ja ilmaista alkoholia

puhummeko me
jalkaudummeko me
raportoi jokainen pieni kohta
hiekkalaatikon reunalla istuen

ARVOSTAN MIELIHYVÄÄ, ARVOSTAN UNTA

S

let's pretend it never happened

Eilen tulin kotiin yhdentoista jälkeen ja naapurinmuija oli lapioimassa lunta C-rapun edestä, pimeässä. Usein hän seisoo ulkona röökillä vaikka kämpissä on parvekkeetkin, odottamassa että joku kulkee ohi ja vaihtaa pari sanaa, edes säästä. Tiedätkö, en halua päätyä yksinäiseksi. Ei haittaa olla yksin, hetken, ei haittaa vaikken ikinä menisi naimisiin (ikä on vain numero mutta sormus sormessa on aina sormus sormessa), mutta yksinäinen en halua olla. Vanhetaan yhdessä.

Eilen R:ssä oli taiteilija oikea taiteilija, oli nöyrä niin kuin kai kuuluukin. Vieressä kaksi ilmapallorintaista tyttöä istui jalat ristissä kestohymyt liimattuina kasvoille kuin seuralaiset, vilkuilivat välillä pöytäämme koska puhumme narulla, olimme laittomia neljän lusikan voimin. Toinen heistä moikkasi minua vessassa, sanoin hei ja hymyilin niin kuin vain yllättyneenä hymyillään. Se tarjoilija joka ei ollut eilen tarjoilija jutteli kun haitte kahvia. Oli turhautunut olo, oli vittuuntunut olo, vaikka kaiken kaikkiaan, loppujen lopuksi, halusin tai en, te saatte minut aina hymyilemään.

Kaadoin appelsiinimehut päälleni äsken. Joku ei uskonut sattumiin, no en minä appelsiinimehusta erityisemmin pidäkään. Nyt lattialla on kasa talouspaperia ja toisen villapaita on pesussa. Kun tulin hetki sitten kotiin, liukuportaisiin oli kiinnitetty tarra ”let’s pretend it never happened”. Okei.   

S

rakkaus on kakkosesta

S, anteeks siirappinen aloitus, mutta minä rakastan sinua. Minä rakastan myös monia muita.Rakastan tietysti perhettä ja sukulaisia, monia läheisiä. O:ta ja K:ta ja niitä toisia alkukirjaimia, jotka asuvat Oulaisissa. En oo vielä kertonut sulle, mutta rakastan myös erästä miestä, B:tä. Kerroin sen hänelle ja hän kertoi sen minulle. Sanoin, että monesti on tehnyt mieli huutaa hänelle että "sano nyt perkele että rakastat mua". Ei hän ollut ikinä uskaltanut, ja oli se kovin vaikeaa mullekkin.En ollut ymmärtänyt (tai halunnut ymmärtää), että rakastaisin häntä, miestä. Miehiä pitää rakastaa jotenkin eri tavalla. Pitääkö? Entäs jos rakastan montaa ystävää yhtä aikaa, miksen voi rakastaa montaa miestä yhtä aikaa? Eihän kenenkään välillä oleva rakkaus oo verrattavissa?

Nyt loppu lässytys. Mun tietokone hurisee. B sanoi, että se pitäis imuroida joka viikko. Puoli vuotta se on mulla ollut, enkä kertaakaan oo imuroinut.  Sain mun kameran takas pohjanmaalta ja heti tuli W:mäisempi olo. Raksamiehet palasi kämpille, ne huomas ne kadonneet kaljat mutta esitin nukkuvaa. Hain sitruunasorbettia pakkasesta ja nyt kuulen kuinka se sulaa tossa mun vieressä. Yksinolo pelottaa. Miksi siis olla yksin? Voisin esittää olevani vahva ja itsenäinen mutta huijaisin itteäni. Tietyltä kantilta se on kai surullista. Onko rakkautta joka loppuisi onnellisesti? Mietin kauan julkaisenko tätä. Rakkaudesta pitäisi puhua niin varovasti(?) (toim.huom.otsikko)

Kellon värähdyksessä

Istun K6:n edessä, nukun väliaikaisesti K2:lla, historiani K10:llä ja muilla mainitsemattomilla K:illa sekä hajanaisilla kirjaimilla joista yksi on W. En tiedä mitä te teette siellä ilman minua mutta minulla on ihan hyvä olla. Kädessäni on kaksi nallekarhua, punainen paita vihreä paita ja tapasin kaksi pelleä, punainen nenä ja banjo. Tähän alkaa väsymään hieman, kipua on minimaalisesti. Opiskelija on suloinen, sänki, varovaiset tarkat kädet, valkoiset vaatteet kuten yhdellä enkeleistäsi, kiusoitteleva merkitys. Äsken se tuli hakemaan minut täältä hetkeksi.

Niin, ikä tuli minuun. Kellon värähdyksessä yhdessä sekunnissa yhdessä tärähdyksessä pienessä hetkessä vanhenin vuoden. Eilen katsottiin kun hyvä mies puhui, melkein pyhän oloinen mies, nenääkin ihailtiin. Ei pitäisi kiinnittää liikaa huomiota nenään, niin harvoilla se on ylevä tai edes suloinen. Ranskalaiset ja intialaiset jakavat mielipiteitä, suomalaisista puhutaan harvoin ja jos puhutaan, puhutaan nykeröin. Nenä kertoo mitä huonoa olet perinyt vanhemmiltasi. Näkyy se muuallakin, muttei yhtä julmasti.

Tänään haluaisin nähdä monia mutta en näe. Näen tulkitsijaa, lapsenvahtia ja insinööriä, kaikki rakkaita sen on riitettävä. Ehkä huomenna sitten. Tässä kolkohkossa paikassa on paljon Muumeja seinillä, niiltä ei voi välttyä. En haluaisikaan, mutta silti en ymmärrä mitä ne tekevät seinillä. 

S

hänellä on kaksi ikää

S makoilee tuossa sängyllä pitkät jalkansa kohti kattoa puoliksi sängyllä, nauraa hekottaa eikä kukaan naura hekota kuin hän

siitä on tunteja yksi ja minuutteja 26, kun hän täytti vuoden lisää. vuosia tuli plakkariin xx, en aio kertoa paljonko, koska ette uskoisi. ette uskoisi jos näkisitte, ette vaikka kuulisitte. etenkään jos kuulisitte.

Kirjoitin nyt teille mutta tästä lähtien kirjoitan hänelle, tuolle pitkäkoipiselle ketulle.

hyvää syntymäpäivää, rakas