tuu jo

Oli kaunis ilta ruttopuistossa mistä me edes puhuttiin en tiedä ehkä kaikesta
peniskateudesta ja muustakin kai
Platonista merkonomeista Bukosta kyseenalaistamisesta
ja sillä jätkällä oli samanlainen hymy kun Bodsonilla kun olet tehnyt jotakin pahaa
kun se haastoi puhumaan
ja se keskustelu oli meidän välinen vaikka joku muu olisikin puhunut

älkää jaksako tapella
sumutetta lärviin lähetään etsimään jostain tupakkaa
ja O saikin kaksikymmentä

Imuroinu koko päivän jokaisen nurkan jokaisen hiukkasen
vaihtanut lakanat pyyhkinyt pölyt valokuvista
joita minulla oli yksi
minulla on vanhoja tulitikkuaskeja
joista ei saa enää revittyä tulta mutta ne ovat kauniita
ja minulla on kolmetoista kirjaa joita en välittäisi säilyttää jotka tungin muiden kirjojen taakse koska en tiedä mihin ne laittaisin

On ikävä sitä että on tekemistä aamukahdeksasta iltakymmeneen, jos haluat
on ikävä sitä että on joku jonka kanssa ajaa ratikalla

tule pian
mennäänkö yhdessä pariisiin

plää

kestää tottua siihen että en voi POHTIA, ei ole aikaa eikä hiljaisuutta sekunniksikaan

täällä en ole vain minä 

täällä on minä ja kuusi muuta

kaikessa on kääntöpuoli !

pojat osti mulle paljonpaljon kaljaa ja siideriä ja karkkipussin koska ne halus että oon päissään

pidin humalapäiväkirjaa (pitää sitte näyttää) mutta piti lähteä ku alko "terapiassa"

oon nälkäsempi ku yleensä ja kaikki on sekavaa

kääntöraide

Mennäänkö kääntöraiteelle

Saako sinne mennä

Ei

Ootko käyny siellä

Oon, ehkä kolmesti. Pienenä näin siitä painajaisia, siellä sammuu valot. Pelottavaa.

Joo käydään vaan. Mitä jos tulee joku.

Eikä tule.

Kääntöraiteella asuu pieniä miehiä, sellasia niinku seitsemän kääpiötä tai Jalin suklaatehtaan humppalumpat tai mitä näitä nyt on. Ne rakentaa ja korjaa metroja ja se on niiden koko elämä eikä ne ikinä kuole.

Oon apina, hyppään kaiteelle.

Miksei valot sammukaan, hei oon aina halunnu tehä noin mutten oo ikinä tehny, mut mä kävelen tätä ees taas ja laulan! Osaatko muuten tehä kaheksikkoa?!

Mitä kaheksikkoa?

Näin! 

Hei joo!

(joku laittaa avaimen lukkoon, avaa oven. Mutta se ei olekaan humppalumppa vaan iso kalju mies!)

Mitäs mitäs ne tytöt täällä tekee?

(pelokkaat katseet toisiinsa, nykivä silmäkulma, jäykistyneet kropat)

No tota... Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin me vaan haluttiin tulla kattoon millasta täällä on..(hyvä vastaus)

Ei täällä nyt mitään ihmeellistä oo.

Me oltiin äsken aika noloja. Lapsellista hyppiä ja tehä jotaki kaheksikkoja. Lähetkö kattoon kanavaa?

bella luna

Älä puhu mulle.
Libyassa on vitun huono tilanne
vastapäätä istui mies kokomustissa vaatteissa kokomustissa päässä sillä oli aurinkolasit, sisällä, talvella metrossa se istui, istui vaan ja sen kännykkä soi kädessä eikä se vastannut. Se oli sellainen vanha, yksiääninen soittoääni. Vaan istui enkä tiedä mihin se katsoi ehkä kännykkään. aurinkolasit. Ja mustien puvunhousujen lahkeesta pilkotti
kirkkaan siniset sukat.

Rakkaat
meitä on sanottu levottomiksi.
Että emme ole kuten muut.
Ehkä se on tämä sukupolvi,
ehkä se on tämä raskas keveys,
sietämätön keveys
ja sietämätön raskaus,
sietämätön intohimo,
ehkä se on tämä levottomuus meissä kaikissa. 
Ei ikinä pitäisi kysyä mistä on vanhempainilloissa puhuttu.

Kun mulla alkoi vitutus älä edes kysy miksi vituttaa liikaa, menin olohuoneeseen laitoin Bella lunan päälle ja otin bongot syliin ja istuin siinä lattialla rummuttamassa biisiin uudestaan uudestaan. Siinä menee transsiin. Kädet lyö tahtiin ne vaan lyö ja jossakin vaiheessa havahdut ja tajunta menee erilaiseksi ja mietit vaan että oliko tuo todella minun käteni joka heilahtaa tuossa edessä ja mietit että tuntuuko kämmenen rumpuun osuminen todella tältä melkein kuin sitä ei tuntisi tai sen tuntee joku muu tai sitä ei olisikaan tapahtunut kuvittelet vain menet transsiin ja jos joku sinut siitä keskeyttää se on sama kuin keskeyttäisi unissakävelijän sitä raivostuu ja huutaa niin lujaa niin lujaa että pian ei voi tehdä muuta kuin istua ja painaa kädet ohimolle eikä voi ajatella muuta kuin vittu. Ja anteeksi, en minä oikeasti ole noin vihainen, tai olen, haista vittu. Ja sitten laitetaan viulumusaa että ei ärsyttäisi vaikka ei se siihen auta. Se on kai joku refleksi. Joku aina yskäisee kun nauhotetaan. Kai sitä haluaa tunnistaa itsensä jostakin.  

lähdetään jonnekki

Söin toffeevanukasta ja nyyhkytin kun Luke tuli anomaan Lorelaita karkaamaan Marylandiin Las Vegasiin tai mökkiin jonnekkin ja sanoi että elämäni ei ole todellista ilman sinua, mennään koputtelemaan laivojen oviin yhdessä. Nyyhkytin en minä nyyhkytä sellaisille, tai en tiedä. Tällä hiihtolomalla nyyhkytin. Toffeevanukkaalla on toisinaan sellainen vaikutus ihmiseen. 

Lähden kohta ehtimään mustalehtistä valokuva-albumia ja ostamaan kyniä. Lil O tekee porkkanaraastetta tehosekoittimessa ja serkku tulee tänne illalla mitään ei tapahdu, voisin vaikka poiketa Ateneumissa pitkästä aikaa tänään. Ulkona on kylmä on pakko kuivata hiukset kuivata kunnolla hiukset menevät sähköön ja lähtevät leijailemaan jos niitä harjaa täytyy olla harjaamatta kai. Talvi tekee ilman sähköiseksi ja kuivan kylmäkäksi. Kolme päivää tehdä kaikki mitä olisin voinut tehdä yhdeksässä mutta en tehnyt.

Lähdetään Pariisiin valokuvaamaan lähdetään laivalle ja nukahdetaan ankealle kokolattiamatolle lähdetään viroon ja ostetaan sellaisia kyynärvarren pituisia savukkeita minä näin sellaisia joskus aivan pienenä en minä tiedä onko niitä edes oikeasti olemassa. Mutta muistan historialliset pastellisävyin maalatut pikaruokalat ja muistan pienen junan joka kulki läpi kaupungin mennään siihen ja ollaan myötähäpeää herättäviä turisteja olkihattuinemme ja viattomine hymyinemme vaikka emmehän me sellaisia ole emme lainkaan! Tai mennään Espanjaan ja maalataan vesiväreillä maisemakuvia kallioilla vaikka ei osattaisikaan tai mennään Turkuun ja kilistetään ’mattia Turunlinnan onkaloissa ja nauretaan ohikulkijoiden iloksi. Kohta ei ole enää liian kylmä tai voimmehan me aina hankkia villapaidat ja lähteä nyt heti. Tule takaisin tänne niin mennään.

legopeli

viikko sitten loppui puheaika ja toissapäivänä viestit. siksi en oo oikeen voinut viestitellä kuulumisia.


Oon nyt äitillä. Se on tehny syntiä ja ottanut pari omaa vapaapäivää töistä siivotakseen tän hullunmyllyn, kun viikonloppuna tulee sukulaisia. Ei oo bensaa, puuroa kyllä. Ei maitoa kahviin. Onneksi oli vaan se yks aamu, ku sain nostalgisen aamuherätyksen, se aamu josta kerroinki. Nukuin toissayön parvella kolmen sisaruksen vieressä. Eilen otin viiden tunnin päikkärit joten se yöuni oli vähän hakusessa. Mun päiväkirjat ja kameran putkisuojukset on hukassa. Kävelin eilen koiran kans kolmen vartin matkan koululle pikkusiskoa vastaan. Se oli kuitenki saanut jostain kyydin ja pimpotteli täällä yksin ovikelloja. Kaikki on niinku ennenki.


Tavote hiihdolle vkon aikana: 100 km
Hiihdettyjä kilometrejä:          0 km

Mulla on samanlaiset kädet ku äitillä.

ne vahvat valoisat

Pysyttäisiinkö nyt vaikka hetki ihan paikoillaan.

Älä katso minua tänään on huono päivä, saatan purra.

Pieni kylmä viima saattaa kääntää kaaren alaspäin ja väsymyksen uneksi lämpöisen untuvaisen peiton alla en mieti onko se sen arvoista. Ei elämässä ole sellaisia vaihtoehtoja, ne ovat toisaalla. Siinä mielessä ymmärrän.

Älä katso minua tänään
Tänään en ole nättiin päin kääntyneenä
enkä hymyile kuin muutamille
kyllä minä sinullekin hymyilisin

Mutta en halua että jonakin päivänä meille kerrotaan

”nyt teidät haudataan, hetki on tullut”
Muistatko?

Haluaisin ottaa sinusta sellaisen kuvan jossa silmäsi näkyvät ja silmäsi ovat

kuten silmäsi ovat vahvat valoisat

Valoa

valoa

Minä muistan syksyn kun oli vielä kesä

mutta sinut muistan paremmin

talvella, ystävyys on ollut eniten

Talvella

Kaikki tarvitsevat jonkinlaista valoa pimeään

Ota kädet pois silmiltä