Söin toffeevanukasta ja nyyhkytin kun Luke tuli anomaan Lorelaita karkaamaan Marylandiin Las Vegasiin tai mökkiin jonnekkin ja sanoi että elämäni ei ole todellista ilman sinua, mennään koputtelemaan laivojen oviin yhdessä. Nyyhkytin en minä nyyhkytä sellaisille, tai en tiedä. Tällä hiihtolomalla nyyhkytin. Toffeevanukkaalla on toisinaan sellainen vaikutus ihmiseen.
Lähden kohta ehtimään mustalehtistä valokuva-albumia ja ostamaan kyniä. Lil O tekee porkkanaraastetta tehosekoittimessa ja serkku tulee tänne illalla mitään ei tapahdu, voisin vaikka poiketa Ateneumissa pitkästä aikaa tänään. Ulkona on kylmä on pakko kuivata hiukset kuivata kunnolla hiukset menevät sähköön ja lähtevät leijailemaan jos niitä harjaa täytyy olla harjaamatta kai. Talvi tekee ilman sähköiseksi ja kuivan kylmäkäksi. Kolme päivää tehdä kaikki mitä olisin voinut tehdä yhdeksässä mutta en tehnyt.
Lähdetään Pariisiin valokuvaamaan lähdetään laivalle ja nukahdetaan ankealle kokolattiamatolle lähdetään viroon ja ostetaan sellaisia kyynärvarren pituisia savukkeita minä näin sellaisia joskus aivan pienenä en minä tiedä onko niitä edes oikeasti olemassa. Mutta muistan historialliset pastellisävyin maalatut pikaruokalat ja muistan pienen junan joka kulki läpi kaupungin mennään siihen ja ollaan myötähäpeää herättäviä turisteja olkihattuinemme ja viattomine hymyinemme vaikka emmehän me sellaisia ole emme lainkaan! Tai mennään Espanjaan ja maalataan vesiväreillä maisemakuvia kallioilla vaikka ei osattaisikaan tai mennään Turkuun ja kilistetään ’mattia Turunlinnan onkaloissa ja nauretaan ohikulkijoiden iloksi. Kohta ei ole enää liian kylmä tai voimmehan me aina hankkia villapaidat ja lähteä nyt heti. Tule takaisin tänne niin mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti