hei vaan. tulin vaan kertomaan että tänään kun olin junassa, tulit jotenkin mieleen ja sitten yritin napata ajatuksen. yritin kirjottaa sen mutta juna kerkes pysähtyä, olen kyllä nopea kirjottaan mutta sillon tuli kiire joten se meni kai jotenkin näin
ystävä joka räiskyy ja herisee äänestä, kahvikuppi käsissään näyttää kuin puristaisi mutta piteleekin vaan hellästi, katse seesteisenä käsissä jotain mitä kai rakastaa
insinöörien ja karhujen ja kahvilamiesten ja kaikkien tummien kaikkien tummien oletko muuten huomannut että kaikki tummat
minusta se on ihanaa, se on kai ne seesteiset silmät joita susta yritetään ratkaista mutta kukaan mies ei oo vielä ollut tarpeeksi, tai sitten ne rakastaa sitä että vihdoinkaan niiden ei tarvitse ratkaista, et pyydä niitä ratkaisemaan koska ei ne pidä sellaisesta ja et tarvitse ketään ratkaisemaan
niissä on niin paljon
On vaikea lukea kun silmissä näkyy aikalailla lähinnä vain sumua joka ehkä johtui juurikin tästä tekstistä eikä mistään muusta, tuli kai kyynel tai kaksi en tiiä
VastaaPoistaEn tiiä mitä sanoa
niin, sen minä halusin vain sanoa
teit minusta sanattoman